Hyppytekniikkaa ja pentukurssin loppu

Olin lauantaina Andyn kanssa elphelpin hyppytekniikka 1 -kurssilla Muhoksella. Andy joutuu pienenä medinä (36cm) hyppimään jopa 45cm esteitä ja tekniikka on kyllä välillä ihan hukassa. Andy hyppää kaukaa, isolla kaarella ja hurjalla ilmavaralla. Ja aikaa kuluu.

Ensiksi kävimme läpi teoriaa sekä koirien rakenteesta että varsinaisesta hyppytekniikasta. Paljon ajattelemisen aihetta ja monta hyvää käytännön vinkkiä rikkaampina ryhdyimme käytännön harjoituksiin. Ensimmäisessä treenissä koira kävelytettiin lyhyessä hihnassa maassa olleiden erilaisten rimojen yli. Tarkoitus oli saada koira käyttämään jokaista jalkaa erikseen eli nostamaan ne yksitellen esteen yli. Andyn tekniikka oli hyppypomppuloikka eli useamman kerran saimme kiertää radan läpi onnistuaksemme.

Rimoja jos jonkinlaisia

Toinen harjoitus oli tasavälein olevat matalat hypyt (5kpl). Eteen vietiin palkka ja koira lähetettiin itsenäisesti hyppäämään esteitä. Andy hyppäsi innokkaasti ja nopeasti sen tekniikka parani eikä se enää loikannut liian korkealle. Kolmas treeni oli haitari, jolloin samojen viiden esteen välejä kasvatettiin aina 30cm. Tarkoituksena oli, että koira mukauttaa hyppyään ja väliaskeltaan estevälin mukaisesti. Tähän harjoitukseen Andylle täytyi laittaa paksummat rimat, jotta hahmotus helpottui.

Lopuksi saimme testata vielä dobo-pallolla tasapainottelua. Jonkunlainen jumppapallo tai puolipallo on hommattava kyllä kotiinkin, että voi treenauttaa kaikkia koiria. Ja miksei itseäänkin.

Sunnuntaina oli Tarmon viimeinen pentukurssikerta. Kurssi on ollut huippukiva ja opettavainen, joten harmittaa, että se loppuu jo nyt. Sovittiin kyllä, että treenaisimme pentuporukalla jatkossakin, edes satunnaisesti. Tällä viimeisellä kerralla teimme pistetyöskentelynä lähes kaikkea kurssilla treenattua. Agilityssä teimme putkirallattelua, siivekkeen kiertämistä, kontaktin alastuloa ja suoraa putkea. Tokopuolelta teimme puolestaan perusasentoa, istumista, maahan menemistä, kapulan pitämistä ja saavin päällä liikkumista. Pito oli meille ehdottomasti se vaikein asia, mutta sitä olemmekin treenanneet vaihtuvien hampaiden takia vähiten. Aksapuolella putket sujuivat ja samoin siivekkeen kiertäminen. Kontaktihommat vähän arveluttavat, täytyy tuumia palkkaamista. Kaiken kaikkiaan olin tosi tyytyväinen Tarmon keskittymiseen ja tekemiseen. Kertaakaan se ei lähtenyt moikkaamaan muita pentuja tai ohjaajia, vaan reippaasti teki töitä.

Virallisen osuuden jälkeen kävimme tunnin metsälenkin pentuporukalla ja olihan se taas hauskaa. Loppupäivän Tarmo olikin melkein kokonaan näkymättömissä eli nukkumassa jossain nurkassa väsymystään pois.

Viikkokatsaus

Lumet sulavat ja hampaat lentelevät! Tarmolla alkaa olla vaikeuksia löytää pissapaikkaa eli silmin havaittavaa lumikasaa mistään. Eihän talvipentu osaa muualle tarpeitaan tehdä. Kulmureista poissa on kolme, mutta yksi meni perhana katkeamaan ihan juuresta, joten sitä joudumme nyt seuraamaan. Voipi kuulemma sulaa pois tai sitten se pitää mennä poistamaan.

Aktiiviviikkomme käynnistyi oikeastaan vasta torstaina, kun kävimme aamutuimaan Oulunsalossa Minnan ja Nasun kanssa lenkillä. Myös Mess suostui leikkimään kakaroiden kanssa ja juoksutti pentuja pitkin puoliksi sulanutta metsää. Siinä tuiskeessa lähti Tarmolta ensimmäinen kulmuri. Illalla kävin Tarmon kanssa seuran nätö-treeneissä. Ja hyvä kun kävimme, sillä tuttu halli olikin jännittävä paikka, kun siellä oli enemmän koiria ja hälinää. Lisäksi tutut vetäjät saivat toimia herkkuautomaatteina, jotta pikkukelpi rohkaistuisi vieraiden seurassa ja kosketuksista. Täytyy käydä toistekin, sillä koskettaminen tuntui Tarmosta selvästi ällöttävältä jo ajatuksenakin.

Lauantaiaamuna kävimme hallilla aksaamassa ja Tarmo meni pätevänä kahden hypyn ja yhden mutkaputken rataa. Herkulla palkkaaminen ei sujunut, joten koitin varovasti leikittää. Vertahan siitä seurasi ja lisäksi kaksi kulmuria lähti (joista toinen sitten se murheenkryyni eli juuresta katkennut yksilö).

Tänään oli pentukurssilla agilityn vuoro. Treenasimme siivekkeen kiertämistä, kontaktin alastuloa, putkea sekä eilistä settiä uudelleen. Tarmo keskittyi hyvin tekemiseen, vaikka hallissa oli tuttuja pentuja. Lopuksi tehtiin lähes tunnin metsälenkki pentuporukalla. Loppupäivän Tarmo onkin sitten vedellyt sikeitä :)

Naapurissa oleva kenttä on vihdoin sulanut, joten olemme käyneet pari kertaa heittelemässä palloa ja frisbeetä siellä. Nyt pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta treenaamaankin. Seuraaminen on listalla ensimmäisenä, sillä siinä ollaan ihan lähtökuopissa vasta.

Pentukurssikuvia

siivekkeen kiertämistä

suoraa putkea

ja sitten loppulenkit..

..aussilasten kanssa..

...eli pientä painimista.

Tokoilun alkeita

Viime sunnuntaina päästiin vihdoin taas pentukurssille, kun Tarmon kaikki oireet olivat olleet jo ainakin viikon poissa. Siellä aiheena oli ruutu ja jäävät liikkeet. Käytännössä siis keskustelimme ruudun opettamisen tavoista ja ohjaajien mieltymyksistä sekä eri tekniikoiden hyvistä ja huonoista puolista ja sitten kokeilimme valitsemaamme tapaa muutaman kerran. Koska olen ihan täysi tokonoviisi, on huippua, että on heti alkuun tällainen kurssi, jossa puidaan asioita läpi tarkasti ja neuvotaan, miten pieniä osasia voi ottaa pentutreeniin mukaan. Me treenasimme ruutua kosketusalustan avulla, sillä alustaa olemme treenanneet kotioloissakin. Palkkana koitin aluksi heittää namia, mutta kivituhkapohjasta ei Tarmo tahtonut niitä hoksata, joten päädyin palkkaamaan lelulla. Heitin siis pallon, kun ensin sanoin vapauttavan kehusanan. Aluksi lähetys alustalle tapahtui läheltä ruudun etureunaa, mutta parin toiston jälkeen saatoimme ottaa etäisyyttä hiukan enemmän. Innosta soikeana viiletti pieni ruskea sekä alustalle että myös palkkapallon perään.

Jäävistä liikkeistä harjoittelimme lähinnä maahan menoa ja seisomista. Mun täytynee kaivaa jostain itselleni vihko, johon kirjoitan ylös kaikki eri käskysanat, sillä jo nyt meinaa mennä sanat sekaisin. Lisäksi kohta loppuu mielikuvitus, kun kaikki tavallisimmat sanat on jo joko kotikäytössä tai tokossa johonkin lanseerattu. On tämä vaikeaa :D

Tällä viikolla pentukurssia ei ole, sillä seura järjestää agikisat. Pinsertit pääsevät starttiviivalle molemmat kahden agiradan verran. Jipii!

Alkuviikon treenit

Maanantaina kävin Tarmon kanssa hallilla pikaisesti treenaamassa, kun Minna niin kovasti yllytti mukaan. Ja kyllä kannatti lähteä. Treenasimme matalaksi muutetulla A:lla kontaktin alastuloa ilman käskysanaa, vain pelkällä naksulla ja palkalla. Sujui hyvin, vaikka intoa meinasin välillä olla pikkukelpillä liikaa. Sitten saimme vinkkejä sivulle tulemiseen ja sekin sujui heti paremmin. Välillä katselimme isojen koirien tokotreenejä lepäillen ja välillä leikimme hurjasti. Muutama kosketusalustatreeni ja maahan meno ja sitten kipinkapin kotiin, syömään ja illaksi töihin.

Tänään mulla alkoi viikon sijaisuus, joten Tarmo treenaa yksin olemista erittäin tehokkaasti. Onneksi Antti hankki kameran, jonka avulla voi tarkkailla Tarmon toimia läppäriltä ja tabletilta. Ei vahinkoja sisälle, ei tuhottuja tavaroita (vaikka pyykkitelinettä ja oven karmeja oli pitänytkin vähän maistella).

Tarmon päivä

Keskiviikkona oli Tarmon nimipäivä ja juhlistimme sitä lähtemällä heti aamusta Hannan kyydillä hallille ja lenkkeilemään. Aamulenkkikierros ensin irti ja sitten pientä treeniä hallissa. Tarmo sai mennä mutkaputkea pari kertaa hyppyesteen siivekkeisiin liitettyinä (joko alussa tai lopussa), siivekkeen kiertämistä lelupalkalla sekä aloitettiin kontaktitreenit puomin alasmenolla. Alasmenolle kannustin nousemaan itse ja oikeaan paikkaan Tarmon taaperrettua naksautin ja annoin palkan. Ainakaan vielä ei siis liitetty tuohon mitään sanaa, vaan odotin Tarmon tarjoavan oikeaa paikkaa. Hankalaa oli oma sijoittuminen palkkaamaan sekä naksun, palkan, koiran ja puomin yhdisteleminen, mutta ihan näppäriä  toistoja saatiin aikaiseksi. Lopuksi Tarmo sai aamuruuan putken suoritettuaan ja pääsi häkkiin köllöttelemään.

Pinsereiden kanssa treenailin samaten kontakteja, Remun kanssa kokeilin Tarmon vinkupalloa ja sehän innostui siitä hyvin. Täytyy ottaa lisää pelkkää alasmenoa, jotta paikka vahvistuu, kun treeneissä menee kyllä oikein, mutta kisoissa jää helposti himmailemaan liian ylös. Andyn kanssa rallattelin hyppyä ja putkea, yritin saada sitä irtoamaan, kun helposti jää tuijottelemaan mua joka esteen välissä. Pojatkin sai aamuruokansa palkkana lopuksi. Loppulenkki ja väsyneet koirat autoon. Onneksi kävimme reissumme aamulla, kun sää oli vielä siedettävä, sillä iltapäivällä Oulussa olikin kunnon lumimyräkkä kymmenine autokolareineen.

Illalla Tarmo pääsi vielä Akuutin pentukerhoon. Ajattelin ennakkoon, että kelpi saattaa olla tuollaisessa pentuseurassa ujopiimä, mutta mitä vielä. Painimatsit sujuivat hyvin ja välillä nostin Tarmon syliin asti rauhoittumaan. Silloinkin se oli tosi nätisti ja tyytyväisenä vain katseli muiden menoa mun sylistä. Puntariinkin Tarmo pääsi ja painoksi saimme 7,7kg. Kävelimme pentukerhoon ja sieltä pois ja siinä olikin pikkukelpille tarpeeksi tälle päivälle. Saatoin siis lähteä pinsereiden kanssa iltalenkille ilman tunnontuskia.

Toripolliisia ja aksatreeniä

Eilen osallistuin Ubi-näyttötutkimukseen Tarmon kanssa ja siksi kävimme Toripolliisin kupeessa olevaa näyttöä hipelöimässä ja arvioimassa. Tarmon otin mukaan saadakseni hirmuisen lohikäärmeriiviöinnin loppumaan ja pennun hetkeksi väsytettyä. Mun täyttäessä kyselyvihkosta Tarmo katseli ympäristöä ja ohikulkijoita. Sitten katseleminen riitti ja tuli tylsää ja siitähän seurasi piippaamista. Koska munkin sormia alkoi kirjoittaminen paleltaa, kiersimme torin lumiveistosliukumäen ja tutkailimme torin tarjontaa. Tarmo löysi itselleen kepin, joka viihdytti sitä loppuajan mun rustatessa nopeasti vastauksia vihkoon. Sitten lähdimme viemään vihkosta arkkitehtiosastolle palkintoleffaliput mielessä. Olin kysynyt ennakkoon koirien tuomisesta sisälle, joten myös Tarmo pääsi tutustumaan yliopistomaailmaan. Vieraassa työhuoneessa, jossa oli useampikin vieras ihminen, Tarmo ensin tervehti kaikki ja ryhtyi sitten riiviöimään eli loikkimaan ja saalistamaan mun hanskoja. Väsy ei siis painanut vieläkään. Kotiin kävelimme Ainolan kautta.

Koska virtaa tuntui pikkukelpissä riittävän, hyppäsimme illalla Hannan kyytiin ja suuntasimme aksahallille ohjattuja treenejä katsomaan. Tarmo pääsi ensin lämmittelylenkille Haukkiksen poluille ja sitten hallille seuraamaan aikuisaksaa. Muitten tutustuessa rataan Tarmo sai rallattaa parit mutkaputket. Välillä katselimme muiden menoa ja välillä leikimme. Muutaman kerran otin myös namikipon kanssa siivekkeen kiertämistä. Lopuksi kävimme vielä reilun jäähdyttelylenkin, jolla taas sai rallattaa vapaana. Autossa kelpiotus oli ihan väsynyt, mutta iltaruuan jälkeen lohikäärmeys iski jälleen. Meidän piti keskustella vakavasti siitä, saako tuollaisen hepulikohtauksen aikana raastaa vaatteita, käsiä ja loikkia päin pöristen samalla vaarallisesti :P Sitten sammahti pikkukelpi ja nukkui kerrankin aamuun asti ilman yöpissatuksia.

naksutusharjoituksena saaviin menemistä

Viikonlopun verinuarmut

Lauantaina menimme heti aamusta koko perheen voimin hallille lenkkeilemään ja pienesti treenaamaan. Antinkin sain mukaan kepoilemaan haaveena saada vihdoin Tarmon alkavasta putkihulluudesta videomateriaalia. Ja kyllähän sitä kai saatiinkin, mutta en ole vielä viitsinyt sitä katsoa, sen verran riehakasta oli meno.

Tarmo sai treenailla ensiksi ja aloitin sen kanssa heti mutkaputkesta, koska ajattelin, että se muistaa uuden rakkautensa. Eka kerta meni kuitenkin hiukan vaisusti, joten suoristin putkea hiukan ja sehän riitti. Sukkana sisään paineli Tarmo ja yhä uudestaan ja uudestaan. Myös mutkaista versiota. Se jopa karkasi raatolelu suussaan putkeen jemmaan. Täytyypä ruveta olemaan tarkkana, jotta pääsee jatkossa lähinnä käskystä (kehotuksesta) tunneliin. Treenattiin myös kahden hypyn kautta putkeen menoa ja toisin päin eli putkesta kahden hypyn läpi juoksemista Anttia ja namikippoa kohden. Kepon ohjeistaminen oli työläintä ;)

Sitten Tarmo sai mennä tauolle ja treenailin Remun ja Andyn kanssa samoilla parilla hypyllä, mutkaputkella ja kepeillä irtoamisia ja erilaisia keppien aloituksia. Remu meni varsin mallikkaasti ja Andykin omaan tasoonsa nähden kivasti. Lopuksi Tarmo pääsi vielä hetkeksi pentutokoilemaan eli leikittiin ja tehtiin muutama perusasentotreeni. Todistetusti :D

Sunnuntaina alkoi Tarmon pentukurssi ja siellä oli tämän kerran aiheena leikkiminen. Treenasimme mm. kahden lelun leikkiä. Haasteena siinä oli muiden pentujen läsnäolo sekä se, että lelut tuppasivat lentää liian kauaksi, jolloin jouduin juoksemaan pitkin hallia ehtiäkseni ajoissa. Tarmo oli hienosti välillä häkissä lepäämässä, kun me keskustelimme tavoitteista ja suunnitelmista. Lopuksi kävimme pentulenkillä, jossa Tarmo sai painia kolmen aussipennun ja yhden bc-pennun kanssa. Pörinästä päätellen se taisi olla päivän kohokohta.

Ja ne verinuarmut. Niitä näyttää tulevan kelpiotuksen kanssa leikkiessä ja treenatessa.

Liikkuva lauantai, osa2

Tänään olimme taas tosi reippaita! Hallitreffit oli sovittu jo klo 10.30 ja siellä oli luvassa lisää pentuaksaa ja myös varttuneemman väen mielenvirkistysagilityä. Tarmo sai mennä taas putkea ja reippaastihan pentu menikin! Viimeisillä toistoilla käänsimme putkea jo hiukan mutkallekin ja aina yhtä iloisesti Tarmo pinkaisi siitä läpi. Pinskujen kanssa otin vain keppejä ja pari puomia, sillä huomenna on Remulla edessä vuoden ensimmäiset kisat. Muiden treenatessa Tarmo harjoitteli häkissä hiljaa olemista ja sekin sujuu jo melko mukavasti, vain pientä protestointipiippausta välillä. Myös matkoilla oli jo hiljaista sekä mennessä että tullessa.

Treenien ja kävelyjen jälkeen kävimme vielä Hannan mukana tallilla tutustumiskäynnillä. Pinserit saivat jäädä autoon ja Tarmo pääsi opettelemaan tallielämää Mimin kanssa. Tallissa oli vain yksi hevonen karsinassaan, mutta olipa paikassa muutenkin ihmettelemistä. Heppa käytiin katsastamassa sylistä, mutta muuten Tarmo tepsutteli hihnassa haistellen ja maistellen. Ei haukkunut, ei juurikaan pakitellut eikä mennyt muutenkaan lukkoon, vaan tutki innokkaasti heinien kastelua, ruokien laittoa ja karsinoiden puruja. Sitten haettiin vaariponi sisälle ja käytiin tarhojen välissä katselemassa muitakin hevosia. Hyvin sujui ja heinä ja lanta olisivat maistuneet myös ulkona.

Näitä uusia asioita sulatellessa ja palautuessa päivän reissusta onkin sitten mennyt loppupäivä ja myös alkuilta ja vasta nyt alkoi uuden ikea-rotan teurastus todenteolla.

Pentutreeniä

Aamupäivällä lähdettiin Tarmon kanssa hallille kera Minnan ja bortsujen. Ensin pennut saivat kirmata hetken ulkona parkkipaikalla ja sitten mentiin halliin harjoittelemaan. Tarmo suunnisti päättäväisenä hallin ovea kohti ja asteli reippaasti huoltokäytävää pitkin. Se tiesi, että sisällä on kivaa.

Kannoin sisälle metallihäkin, sillä olin päättänyt, että Tarmo opettelee myös siellä olemista ja rauhoittumista edelliskerran kauhean karjumisen vuoksi. Ääneti ei häkissä oleminen sujunut nytkään, mutta paljon vienompaa oli Tarmon ääntely. Onneksi.

Tiikeriraatolelun kanssa harjoittelimme pienesti siivekkeen kiertämistä, mutta mun raajat eivät tahtoneet riittää siihen hommaan. Jatkoimme putkitreenillä, jossa Minna piti ensin Tarmosta kiinni ja minä menin putken toiseen päähän lelun kanssa. Se sujui niin hyvin, että vaikeutimme hiukan ja juoksinkin Tarmon mukana putken vierellä ja palkkasin vauhdista lelulla. Tarmo vilisti putkea hirmu reippaasti ja innokkaasti ja tajusi homman jujun niin hyvin, että viimeisillä toistoilla lähetin sen putkeen itse. Tämä onnistui myös yhden hypyn kautta (eli tyhjien siivekkeiden välistä juosten). Ja koko ajan lelu toimi palkkana :)

Lopuksi kiersimme vielä pienen lenkin kahdestaan ja tullessamme takaisin pihaan Tarmo juoksi taas hallin ovea kohti. Se olisi vielä halunnut jatkaa. Pikkukelpi tyytyi kuitenkin autoon ja häkkiin ja kotimatka sujui taas ihanan ääneti.

Liikkuva lauantai

Tänään on ollut ohjelmaa oikein urakalla. Aamulenkillä Tarmo pääsi Minnojen kelpi&bortsulauman kanssa Varjakasta meren jäälle juoksemaan. Vaikka pakkasta ei ollut paljon, niin kylmä tuuli teki kelistä tuimemman. Viime päivien lauhat kelit olivat myös nostattaneet paikoitellen vettä jään päälle ja se hankaloitti kulkemista hiukan. Aluksi Tarmo yritti olla sosiaalinen, mutta parin liian tuttavallisen tervehdyksen myötä saatu palaute sai sen palaamaan mun lähettyville. Reippaasti se kuitenkin käveli moottorikelkan jälkeä lauman mukana. Käännyttyämme kannoin Tarmoa loppumatkan, sillä väsymys ja kylmyys vaivasivat jo selvästi. Autossa ja kotona maittoikin uni.

kuva: Minna Isokoski

kuva: Minna Isokoski

Iltapäivällä menimme kaverin kanssa hallille treenaamaan agilityä. Ensiksi kiersimme metsäpolkulenkin, jonka Tarmo rallatti iloisesti irrallaan. Sitten menimme hallille, jossa Tarmo sai ensiksi leikkiä mun kanssa uudella raatolelulla. Pkkukelpi oli tosissaan leikissä mukana välillä pöristen ja innokkaasti vetäen. Halli ei jännittänyt sitä enää ollenkaan, vaan rakentaessamme rataa se tutki innokkaasti paikkoja. Tarmo pääsi tutustumaan myös putkeen ja menikin sitä pari kertaa varsin reippaasti. Viimeiseksi Tarmo sai päiväruuan putkipalkkana. Ajattelin, että tästä kaikesta pikkukelpin täytyy olla jo kovin väsynyt, mutta mitä vielä. Kaverin treenatessa ja mun ohjeistaessa Tarmo piippasi sylissä kovasti ja olisi halunnut mennä radalle mukaan. Herkut vähän hillitsivät sitä ja auttoivat keskittymään, mutta palo kentälle oli valtava. Häkkiin laittaminen aiheutti hirmuisen karjumisen, joten en viitsinyt pitää sitä siellä kauaa, vaan vapautin hiljaisuudesta. Täytynee treenata tuota häkissä olemista lisää myös muualla, sillä autossa Tarmo on jo paljon rauhallisempi. Sama olotila pitäisi saada myös muihin paikkoihin. Loppukävelyllä Tarmo jaksoi hetken vielä viipottaa mukana ja sitten väsähti selvästi. Kannoin loppumatkan kelpiäistä takin alla. Autossa veto loppui tyystin ja kotiin sain kantaa erittäin väsyneen otuksen.

Alkuillasta oli vuorossa päivän viimeinen ohjelmanumero, kun Antin sukulaisperhe saapui kylään. Kaksi alle kouluikäistä tyttölasta olivat aluksi jännittäviä, mutta pian Tarmo rentoutui ja uskalsi käydä nuuskaisemassa vieraita. Loppuvierailusta Tarmo kuitenkin leikki leluilla pienesti heidän kanssaan. Tytöt olivat myytyjä, koska Tarmo oli NIIN ihana :)

Nyt meillä nukutaan. Tarmo lempipaikallaan eteisessä mun kenkien päällä ja pinskut sohvan nurkissa. Kuinkahan saan ne lähtemään iltalenkille..

Ylös, ulos ja lenkille

Tänään Tarmossa oli virtaa heti aamusta alkaen. Leikkiminen ja touhaaminen ei tuntunut virtaa vähentävän, joten päätin tehdä toisen tutustumiskäynnin kuntosalille. Siellä oltiin jo paljon rohkeampia, paikkaa tutkittiin kiinnostuneina. Lirkuttelevat ihmiset sitä vastoin jännittivät vieläkin. Kuntosalin yläkerrassa on parkkihalli, jossa meidänkin auto majailee ja sinne suunnistimme seuraavaksi. Erilaiset pinnat ja kaikuva käytävä eivät ahdistaneet juurikaan eikä parkkeerattujen autojen välistä pujahtelukaan tuottanut tuskaa. Reissulta palasi vähän väsyneempi kelpi.

Uusi virtapiikki alkoi hetken levon jälkeen ja iltapäivällä pakkasin kaikki koirat autoon ja hurautimme treenihallin parkkipaikalle. Siitä lähdimme pellonlaita-metsälenkille ja Tarmo viiletti mukana reippaasti välillä kääntyen varmistamaan, että tulen varmasti perässä. Puolivälissä alkoi pojan piippaaminen lisääntyä, joten hiljaisen hetken koittaessa pääsi Tarmo sylikyytiin. Autolle päästyä Tarmo pääsi vielä tutustumaan kuplahalliinkin. Se on jännittävä paikka paineovineen, mutta hyvin pieni kelpi siitä selvisi ja jopa pienesti leikki siellä. Automatkat olivat koko reissun karmeinta antia, sillä karjunta oli melkoista aluksi. Huutava vääryys oli ilmeisesti teljetä pieni pentu takakontissa kuljetuslaatikkoon.

Kotona Tarmo olikin sitten todella väsynyt ja uskalsin jättää pojat kotiin ja lähteä graduistuntoon. Itkuhan siitäkin aluksi tuli, mutta palatessani oli asunto hiljainen.