tiistai 24. syyskuuta 2013

Hengissä ollaan..

..Vaikka yhdellä porukasta se oli hiuskarvan varassa.

Andy halvaantui keskiviikkona 28.8.13 Tarmon kanssa painiessaan ja siitä alkoi tässä perheessä kokonaan uudenlainen vaihe.

Oulun Akuutissa Andy sai ensiavun (kipulääkkeet ja lastoitus) ja koira kuvattiin röntgenissä. Viides kaulanikama oli noussut pois paikoiltaan ja myös nelonen oli siirtynyt vaakatasossa linjasta. Kaikissa jaloissa oli syväkiputunto tallella ja oikeaa etujalkaa lukuunottamatta myös asentotunto. Eläinlääkäri konsultoi Aistin neurologia ja ainoa vaihtoehto tällaisessa vammassa oli kuulemma leikkaus ja sekin onnistuisi ainoastaan siinä tapauksessa, että hermot eivät olisi katkenneet. Hermojen lopullinen kunto puolestaan pystyttäisiin toteamaan ainoastaan magneettikuvissa (toki nuo kipu- ja asentotunnot antoivat vähän toivoa) eikä kuviin Oulussa näin nopealla varoitusajalla päässyt. Jouduimme siis tekemään päätöksen Andyn kohtalosta hyvin vähäisin tiedoin.




Päädyimme siihen, että Antti lähtee yöllä ajelemaan Andyn kanssa kohti Helsinkiä ja teemme lopullisen päätöksen vasta magneettikuvien ja neurologin lausunnon perusteella. Ja kerrankin meillä oli onni matkassa! Kuvista selvisi, että hermot olivat ehjät ja kaulanikamat olivat palautuneet paikoilleen. Leikkausta ei siis tarvittu ja ennuste olisi hyvä. Toki traumasta oli jäänyt jonkinlaista rojua selkäytimeen, mutta neurologin mielestä leikkaus olisi suurempi riski, joten jätimme suosiolla leikkauspöydän välistä ja jäimme jännityksellä odottamaan mahdollista toipumista.

Andy oli tyyni ja rauhallinen. Lääkitys oli ensimmäisinä päivinä kova (mm. kipulaastari) eikä tarpeiden tekemisestä tahtonut tulla mitään. Ruoka sen sijaan maittoi koko ajan ja vettäkin joi ruiskusta. Tuo tarpeiden tekeminen tuottikin sitten murhetta oikein urakalla, sillä Andyä piti katetroida ja pissanäytteestä löytyi kiteitä ja tulehdus. Aloin olla jo todella huolestunut, kun vielä sunnuntaiaamunakaan nyt jo hiukan kävelemistä yrittävä Andy ei saanut vieläkään pissattua. Kipulaastari poistettiin sunnuntaina puolen päivän aikaan ja jo muutaman tunnin päästä Andy sai pissattua. Se oli ilmeisesti ollut niin kännissä ettei ollut osannut asiaa aiemmin toimittaa :D En olisi ikinä uskonut, kuinka helpottunut ihminen voikaan olla omatoimisesti tarpeitaan tekevästä koirasta!



Tuosta sunnuntaista alkoi nopea toipuminen. Andy alkoi kävellä joka päivä paremmin. Toki aluksi piti tukea ja kannatella, sillä jo pelkkä lastan paino oli toipilaalle raskas taakka. Oikea etujalka oli selvästi muita heikompi ja väsyessään kääntyi helposti kämmenpuoli maata vasten. Kävimme fysioterapeutilla saamassa ohjeita ja neuvoja ja saipa Andy pari akupunktioneulaakin itseensä. Selviä toipumisen merkkejä olivat jalan nostamiset, itsensä ravistelu ja haukkumisen aloittaminen.

Nyt on kohta neljä viikkoa kulunut onnettomuudesta ja torstaina menemme röntgenkuviin, jotta saamme tietää, mikä on seuraava askel.

keskiviikko 14. elokuuta 2013

kesäuintikuvia

Kävimmepä me kesän aikana uimassakin ja Minna Isokoski ikuisti porukasta näin ihania kuvia:













Onko tässä lohikärmeksen kieli vai muuten vain älykäs koira



sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Tallella ollaan.



 

Juupajuu. Jos ei ole gradun naputtelu kiinnostanut koko kesänä, niin ei voi kyllä syyttää liian aktiivisesta bloggaamisestakaan. Hengissä kuitenkin ollaan ja täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Pinserit treenailevat aksaa viikoittain ja Remu starttailee lähikisoissa, Andy lähinnä seuran omissa karkeloissa. Tarmo sen sijaan treenaa itsenäisesti erinäisissä porukoissa sekä tokoa että agiliitoa.

Tokossa koitamme saada seuraamista edistymään pienin askelin, noutohommia alulle ja ruututreeniä pidemmistä matkoista. Myös liikkeestä maahan meno on aloitettu, mutta siinä on käytössä vielä aika suuret avut. Paikalla oloa ja vauhtiluoksetuloja on mahtunut treeneihin myös. Kun itsellä ei ole kokemusta koko lajista, niin on puolet ajasta ihan pihalla :D Tokokoettakin kävimme eilen Tarmon kanssa tuijottelemassa ihan oppimismielessä. Josko sitä  itsekin sitten joskus.

Agilityssä Tarmo on treenannut puomin alasmenokontaktia irrotetulla ja pöydälle tuetulla osalla. Muutaman kerran olemme kokeilleet myös kokonaista puomia. Keinuharjoitukset olemme aloittaneet myös tasapainokeinuttelulla ja etujalat alasmenolle paukuttelua tarjoamisen kautta. Lisäksi olemme tutustuneet renkaaseen, pussiin ja pituusesteeseen. Helppoja ohjauskuvioita olemme treenailleet putkilla ja hypyillä. Tarmo tekee iloisesti ja innokkaasti töitä ja palkkautuu hyvin lelulla. Nouseepa keesikin pystyyn toisinaan agilityn huumassa :)

Ja sitten kuvasatoa heinäkuulta Minna Isokosken kamerasta:















lauantai 29. kesäkuuta 2013

Kesäterveiset

Juhannusta viettämässä

Meressä

Velipoika Noan kanssa lenkillä, kuva: Hanna-Mari Helama

perjantai 21. kesäkuuta 2013

SM-kisojen jälkeen

Juhannusaatto kaupungissa kera koirien, joten nyt on aikaa kirjoittaa muutama sana Kirkkonummen karkeloista.

Lähdimme reissuun jo torstaina ja kävimme nukkumassa yhden yön vanhempieni luona Pohjanmaalla. Perjantaina ajelimme suoraam Kirkkonummelle lämmittelykisojen agiradalle. Vettä satoi melkoisesti, joten en odottanut suurta menestystä, vaan lähinnä tutustumista pohjaan, kisapaikkaan ja järjestelyihin. Rata oli profiililtaan mukava eikä ihanneaikakaan ollut paha. Rimat olivat tietysti maksimikorkeudessa viikonlopun kisoja varten. Remu kulki pitkästä automatkasta ja sateesta huolimatta melko mukavasti..puomille asti. Alasmeno-osion puolessa välissä Remu kuitenkin pysähtyi ja nosti kuononsa kohti taivasta. Ilmavainun ja totaalisen pysähtymisen takia tulokseksemme tuli hieman yliaikaa.

Lauantain joukkueradalle olin saanut mahdollisimman helpon lähtöpaikan eli olimme joukkueemme toisia. Ensimmäinen koirakkomme hylkääntyi kuitenkin, joten paineet kasvoivat yllättäen. Lähdin radalle tavoitteenani tulos, jotta joukkue olisi mukana kisassa. Rata meni lähes suunnitelmien mukaan, kunnes tulimme eiliselle puomille. Sieltä Remu loikkasi kontaktivirheen verran ja se sai pasmani hiukan sekaisin. Seuraava vääntöpaikka oli kepeillä, jossa jouduin taistelemaan koiran oikeaan aloitusväliin. Luulin jo, että saimme siitä toisenkin vitosen, joten maalissa koin positiivisen yllätyksen, kun saldomme olikin vitosen lisäksi ainoastaan vähän yliaikaa. Kaksi muuta joukkuetoveria tekivät nollat, joten sijoituksemme oli lopulta 11/61. Radan haasteellisimmat paikat olivat putkien päät, joissa moni koirakko hylkääntyi.

Sunnuntain hypäri oli Pajarin Tuomon käsialaa eikä ihanneaika ollut tiukka. Sen sijaan radalla oli paljon kieputusta ja ohjaamista vaativia kohtia. Meille siis passeli rata, sillä nopeus ei ole meidän valttia. Ikävä kyllä Remu tiputti ensimmäisen riman, joten siinä meni meidän toiveet finaalipaikasta. Koska tämä kisa oli meidän viimeinen SM-kisamme, päätin, etten anna yhden riman pilata sitä, vaan painelemme radalla sopivasti tosissaan. Ja puhdas nollahan siitä tuli ja ihanneaikakin alittui!

Tarmo hengasi kisapaikalla turistipentuna koko viikonlopun. Yllättävän hienosti pentu jaksoi olla häkissä ja autossa rauhassa ja ihmisvilinässäkin kulki hyvin arvosanoin. Kasvattajaa, Hinku-äitiä, Huuma-tätiä ja Kasku-siskoakin näimme ensimmäisen kerran sitten luovutuksen.

Maanantaina Tarmo pääsi omiin pentuagitreeneihin ja olihan se onnellinen pikkukelpi silloin. Energiaa kun oli kerääntynyt vaikka muille jakaa viikonlopun kisareissulla.

torstai 30. toukokuuta 2013

Kiireessä edes kuvia

Nyt pitää niin kiirettä etten ehdi päivitellä. Mutta kyllä me opiskellaan ahkerasti :)











Ja treffaillaan myös muita koiria. Näissä paineissa mukana Repo-kelpi sekä Tarmon bff Nasu-bc.







Näistä ihanista kuvista on kiittäminen Minna Isokoskea!

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Viikonlopun kisakuvia

Oman seuran agikisoissa saivat molemmat pinserit kirmailla useamman radan verran. Kameran eteenkin olimme osuneet, tässä kuvia joita ohjaaja ei pilaa ;)

Andy Pirkko Riekin kuvaamana

Andyn hyppynäytteen kuvasi Tiina Ahvenlampi

Remu okserilla Tiina Ahvenlammen kuvaamana
Remu saalisti kisoissa yhden aginollan ja kaksi hyvää hylkyä. Andyn saldo oli kaksi yliaikanollaa, joista toinen vaivaisen sekunnin. Serti oli siis taas kovin lähellä.

torstai 9. toukokuuta 2013

Matkailu avartaa ja kyllä isä osaa

Nyt on maalta palattu kaupunkiin ja täytyy sanoa, että flunssasta huolimatta reissu oli onnistunut. Remu saalisti vesisateessa sen viimeisen SM-nollan heti ekalta radalta. Tokalla tuli puomin alastulovirhe ja kolmannelta puoli sekuntia yliaikaa muuten puhtaalta radalta, kun mun kunto loppui flunssan takia. Radat eivät menneet nappiin ja ohjaukset olivat paikoitellen tosi myöhässä, kun en jaksanut juosta, mutta olosuhteisiin nähden olen suorituksiin tyytyväinen. Tuomarina oli harjoittelijatuomari, joka oli suunnitellut mukavia ratoja eikä ihanneajatkaan olleet mahdottomia. Sää oli kyllä kurja koko päivän.

Koko poppoo oli mukana kisapaikalla ja se meni suhteellisen hyvin. Andy vihasi ulkoilua sateessa ja Tarmo paini aussipentu Pilkkeen kanssa mutaisella peltotiellä. Hieman Tarmoa jännitti vieraat ihmiset ja niille piti varoitukseksi haukkua, jos tulivat liian lähelle. Näyttää mörköilyvaihe nousevan muutenkin, sillä kotonakin pitää ilmoittaa epäilyttävistä äänistä aiempaa enemmän. Samoin korvat ovat olleet välillä totaalisen hukassa. Lisää treeniä siis!

Meidän seuralta puuttuu kokonaan alkeishyppyinä toimivat bumperit ja tietenkin ne pitää nyt saada, jotta voin ruveta Tarmon kanssa treenailemaan erilaisia ohjauskuvioita. Ja koska isä osaa, niin ongelma ratkesi reissussa. Viemäriputki sai uuden elämän agilityesteinä. Sain myös sovitut lypsinkumitoimituksen ja pikkukelpi oli uusista lelupalkoistaan hyvinkin otettu. Suurena älynväläyksenä punoin noihin lyhyisiin kumeihin matonkuteista varren, jotta siitä olisi helpompi pitää kiinni ja se toimi tosi hyvin! Uusi suosikkipalkka on syntynyt :)