Hyppytekniikkaa ja pentukurssin loppu

Olin lauantaina Andyn kanssa elphelpin hyppytekniikka 1 -kurssilla Muhoksella. Andy joutuu pienenä medinä (36cm) hyppimään jopa 45cm esteitä ja tekniikka on kyllä välillä ihan hukassa. Andy hyppää kaukaa, isolla kaarella ja hurjalla ilmavaralla. Ja aikaa kuluu.

Ensiksi kävimme läpi teoriaa sekä koirien rakenteesta että varsinaisesta hyppytekniikasta. Paljon ajattelemisen aihetta ja monta hyvää käytännön vinkkiä rikkaampina ryhdyimme käytännön harjoituksiin. Ensimmäisessä treenissä koira kävelytettiin lyhyessä hihnassa maassa olleiden erilaisten rimojen yli. Tarkoitus oli saada koira käyttämään jokaista jalkaa erikseen eli nostamaan ne yksitellen esteen yli. Andyn tekniikka oli hyppypomppuloikka eli useamman kerran saimme kiertää radan läpi onnistuaksemme.

Rimoja jos jonkinlaisia

Toinen harjoitus oli tasavälein olevat matalat hypyt (5kpl). Eteen vietiin palkka ja koira lähetettiin itsenäisesti hyppäämään esteitä. Andy hyppäsi innokkaasti ja nopeasti sen tekniikka parani eikä se enää loikannut liian korkealle. Kolmas treeni oli haitari, jolloin samojen viiden esteen välejä kasvatettiin aina 30cm. Tarkoituksena oli, että koira mukauttaa hyppyään ja väliaskeltaan estevälin mukaisesti. Tähän harjoitukseen Andylle täytyi laittaa paksummat rimat, jotta hahmotus helpottui.

Lopuksi saimme testata vielä dobo-pallolla tasapainottelua. Jonkunlainen jumppapallo tai puolipallo on hommattava kyllä kotiinkin, että voi treenauttaa kaikkia koiria. Ja miksei itseäänkin.

Sunnuntaina oli Tarmon viimeinen pentukurssikerta. Kurssi on ollut huippukiva ja opettavainen, joten harmittaa, että se loppuu jo nyt. Sovittiin kyllä, että treenaisimme pentuporukalla jatkossakin, edes satunnaisesti. Tällä viimeisellä kerralla teimme pistetyöskentelynä lähes kaikkea kurssilla treenattua. Agilityssä teimme putkirallattelua, siivekkeen kiertämistä, kontaktin alastuloa ja suoraa putkea. Tokopuolelta teimme puolestaan perusasentoa, istumista, maahan menemistä, kapulan pitämistä ja saavin päällä liikkumista. Pito oli meille ehdottomasti se vaikein asia, mutta sitä olemmekin treenanneet vaihtuvien hampaiden takia vähiten. Aksapuolella putket sujuivat ja samoin siivekkeen kiertäminen. Kontaktihommat vähän arveluttavat, täytyy tuumia palkkaamista. Kaiken kaikkiaan olin tosi tyytyväinen Tarmon keskittymiseen ja tekemiseen. Kertaakaan se ei lähtenyt moikkaamaan muita pentuja tai ohjaajia, vaan reippaasti teki töitä.

Virallisen osuuden jälkeen kävimme tunnin metsälenkin pentuporukalla ja olihan se taas hauskaa. Loppupäivän Tarmo olikin melkein kokonaan näkymättömissä eli nukkumassa jossain nurkassa väsymystään pois.