Viikonlopun verinuarmut

Lauantaina menimme heti aamusta koko perheen voimin hallille lenkkeilemään ja pienesti treenaamaan. Antinkin sain mukaan kepoilemaan haaveena saada vihdoin Tarmon alkavasta putkihulluudesta videomateriaalia. Ja kyllähän sitä kai saatiinkin, mutta en ole vielä viitsinyt sitä katsoa, sen verran riehakasta oli meno.

Tarmo sai treenailla ensiksi ja aloitin sen kanssa heti mutkaputkesta, koska ajattelin, että se muistaa uuden rakkautensa. Eka kerta meni kuitenkin hiukan vaisusti, joten suoristin putkea hiukan ja sehän riitti. Sukkana sisään paineli Tarmo ja yhä uudestaan ja uudestaan. Myös mutkaista versiota. Se jopa karkasi raatolelu suussaan putkeen jemmaan. Täytyypä ruveta olemaan tarkkana, jotta pääsee jatkossa lähinnä käskystä (kehotuksesta) tunneliin. Treenattiin myös kahden hypyn kautta putkeen menoa ja toisin päin eli putkesta kahden hypyn läpi juoksemista Anttia ja namikippoa kohden. Kepon ohjeistaminen oli työläintä ;)

Sitten Tarmo sai mennä tauolle ja treenailin Remun ja Andyn kanssa samoilla parilla hypyllä, mutkaputkella ja kepeillä irtoamisia ja erilaisia keppien aloituksia. Remu meni varsin mallikkaasti ja Andykin omaan tasoonsa nähden kivasti. Lopuksi Tarmo pääsi vielä hetkeksi pentutokoilemaan eli leikittiin ja tehtiin muutama perusasentotreeni. Todistetusti :D

Sunnuntaina alkoi Tarmon pentukurssi ja siellä oli tämän kerran aiheena leikkiminen. Treenasimme mm. kahden lelun leikkiä. Haasteena siinä oli muiden pentujen läsnäolo sekä se, että lelut tuppasivat lentää liian kauaksi, jolloin jouduin juoksemaan pitkin hallia ehtiäkseni ajoissa. Tarmo oli hienosti välillä häkissä lepäämässä, kun me keskustelimme tavoitteista ja suunnitelmista. Lopuksi kävimme pentulenkillä, jossa Tarmo sai painia kolmen aussipennun ja yhden bc-pennun kanssa. Pörinästä päätellen se taisi olla päivän kohokohta.

Ja ne verinuarmut. Niitä näyttää tulevan kelpiotuksen kanssa leikkiessä ja treenatessa.

Eka eläinlääkärireissu

Eilen oli rokotuspäivä. Kävelimme eläinlääkäriasemalle ja koska en osannut arvioida, kuinka kauan aikaa pikkukelpin kanssa siihen menee, olimme paikalla hyvissä ajoin. Ehdin punnita Tarmon (6,4kg) ja istuskelimme penkillä hyvän tovin ennen kuin oli meidän vuoromme. Odotustila oli melko tyhjä ja Tarmo selvisi vähäisistä kanssaodottajista hyvin, katseli kiinnostuneena, mutta ei lähtenyt sohvalta viereltäni mihinkään.

Toimenpidehuoneessa hoitaja laittoi vermeitä valmiiksi ja Tarmo meni reippaasti tervehtimään, nuoli kasvot ja kädet. Nostin Tarmon pöydälle ja herkuttelimme. Sitten sisään astui lääkäri, joka olikin Tarmosta paljon jännittävämpi kuin hoitsu. Pöydällä oleminen varmasti vaikutti asiaan. Tarmo otti kuitenkin tarjotut lahjukset myös lääkäritädiltä. Pallien ja hampaiden tsekkaus sekä sydämen kuuntelu menivät vähän kiemurrellen, mutta muuten mukisematta. Samoin varsinainen rokotus sujui leppoisasti herkkuja syöden. Ainoastaan korvatöhnänäytteen ottaminen kismitti ja pääsipä Tarmon suusta pienoinen pärinäkin. Tästä annoin palautetta ja loppunäyte otettiinkin hiljaa ja kiltisti. Näytteen tutkimisen ajan odottelimme vielä tutkimushuoneessa ja kaivoin repusta lempilelun esiin. Tarmo tarrasi siihen heti villisti ja leikimme odotteluajan. Lääkärin tullessa kertomaan minimaalisesta hiivasta Tarmo kävi moikkaamassa häntä oma-aloitteisesti.
Ei rokotusreaktioita, vaan mars kotimatkalle. Kuukauden päästä uusitaan koitos.

Poroja ja muita elikoita

Käytiin Minnan kanssa lauantaina kersojen kanssa kaupungilla. Ensiksi piipahdettiin Mustissa ja Mirrissä lelutarjouksen perässä ja sitten kierrettiin Ainolan puisto ja käväistiin me koirapuistossakin. Siellä oli vain yksi pieni valkoinen puudeli, joten uskallettiin mennä tutustumaan. Sitten kävelimme rotuaarin kautta torille. Siellä oli talvilomien alun kunniaksi tapahtuma, jossa oli poroajelua, pulkkamäki, kojuja, kovaääninen ja paljon lapsia ja ulkomaisia turisteja. Siellä kävelimme ja katselimme maailman menoa. Söimme herkkuja ja kuuntelimme ihasteluja. Tarmo oli ohikulkijoiden mielestä hurjan söpö ja aivan ihana, sekä suomeksi, englanniksi että venäjäksi. Hurjimmat paikat me ohitettiin sylissä, mutta väljemmillä vesillä kelpi sai käpsytellä itsekseen. Kovaääninen taisi olla jännittävin elementti reissussa.

Kotona Tarmo veti hirsiä toista tuntia ja sitten pakkasin kaikki koirat Hannan autoon ja lähdimme metsäautotie&kelkkajälkilenkille. Tarmo paineli innoissaan eikä aamupäivän riennot näyttäneet tassuissa painavan. Lenkin jälkeen kävimme nopsasti myös tallilla heppatouhuihin tutustumassa ja siellä saatiin uusi koirakaverikin, energinen Essi-neiti, jonka kanssa leikit sujuivat heti hyvin. Täytyy sopia aivan omat treffit kakaroille, jotta saavat kirmata ja telmiä oikein kunnolla.

Loppuilta olikin Tarmolla mennyt toipuessa eli nukkuessa. Samoin sunnuntai vietettiin leppoisasti, kävin ainoastaan Remun kanssa rallytokotreeneissä. Siellä opiskeltiin erilaisia käännöksiä ja spiraaleja ja Remun mielestä reissu oli huisin mukava, kun herkkuja sai paljon eikä muita koiria otettu mukaan ollenkaan. Mulla sen sijaan taisi edellisillan tyttöjen ilta painaa vähän jaloissa..

Tänään pinsereillä kävi hieroja, joten niillä on ollut leppoisa vapaapäivä. Jumeja löytyi molemmilta, mutta onneksi ne hieronnalla lientyivät. Tarmolla puolestaan oli iltapäivätreffit gööttipentu Uunon kanssa ja pojat painiskelivat Haukkiksen poluilla reippaasti. Tarmo näytti Uunon rinnalla kovin pitkäjalkaiselta otukselta :D Uunoon törmäämme jatkossakin, sillä se on sunnuntaina alkavalla pentukurssilla meidän kanssamme. Treffien jälkeen kävin vielä pikaisesti hallissa treenejä kuuntelemassa ja katsomassa. Hiukan Tarmo malttoi siellä leikkiäkin, vaikka hälinää oli melkoisesti. Muutamien ihmisten nuuskimiset ja sen jälkeen autolla kotiin. Nyt on kelpi taas väsynyttä miestä.

Kuva: Paula Ylipulli

Kuva: Paula Ylipulli

Kelpin viikkokatsaus

Maanantaina kävimme kaupunkikävelyllä, nappikaupassa ostoksilla ja stokkan lemmikkiosastolla. Viimeiseksi mainitusta Tarmo sai pari lelua ja myyjättäreltä herkkuja. Paikka oli aika jännittävä, sillä pientä piippausta piti harrastaa. Rotuaarilla sen sijaan tepasteltiin reippaasti ihmisiä ja puluja ihmetellen.

Tiistaina kävimme Tarmon kanssa kyläilemässä shelttipennun kotona. Aluksi Tarmoa vähän jännitti, sillä kyläpaikassa asusti myös iso noutajaseropi ja aikuinen shelttiuros. Alkukankeuden jälkeen leikki alkoi sujua hyvin ja pennut painivat sopuisasti keskenään. Sitten Tarmolla alkoi mennä lujaa ja pienelle sheltille se oli liikaa, se ei halunnutkaan leikkiä lohikäärmehammastelupainia kaamean kelpin kanssa. Tarmo ei tästä ollut moksiskaan, vaan tutustui paikan tarjontaan eli luihin ja lattialla oleviin leluihin ja leikki niilläkin. Kotona kelpi oli kaikkensa antaneena nukkunut monta tuntia mun ollessa pinskujen kanssa agitreeneissä. Meni ilmeisesti riehuminen jäseniin :)

Keskiviikko oli kauhean kiireinen, sillä olin yksin piskien kanssa kotona ja illaksi täytyi mennä töihin. Lisäksi Andyn kanssa piti käydä eläinlääkärissä rähmiviä silmiä näyttämässä. En siis ehtinyt Tarmon kanssa touhata juuri mitään, vaan päivän väsyttäjänä toimi tällä kertaa hihnalenkkeily pinskujen kanssa. Näin mun ei tarvinnut jättää sitä kovin monta kertaa yksin ennen iltatöihin menoa ja sain virtaa vähemmäksi. Tarmo kulkee nykyään hihnalenkeillä lähinnä mun takana ja pinserit edessä, sillä niitä ei voi päästää kulkemaan kimpassa. Muuten kaikilla menee hyppypomppuloikkahammasteluun hermot eikä lenkistä tule mitään. Toki myös mun vierellä kulkeminen on sallittua, mutta Tarmo tarjoaa ennemmin takana kulkemista ja se sopii näin alkuvaiheessa mulle. Yksin lenkkeillessä sitten vahvistetaan niitä muita paikkoja, kun ei ole liikaa liikkuvia osia paletissa.

Tänään eli torstaina meillä on ollut vapaapäivä. Mutta tietenkään meillä ei ole autoa, vaan olemme jumissa keskustassa. Pakko varmaan ruveta valmistumaan, että voidaan hommata perheeseen toinenkin auto, se mun harrastusauto! No, viihdytimme itseämme sitten niillä perinteisillä keinoilla eli aamuhihnalenkillä, Tarmon kanssa kirpparikäynnillä ja kuntosalikäynnillä sekä lumipenkkakiipeilyllä. Tuo lumipenkkakiipeily on Tarmosta huisin mukavaa eikä päätä paljon huimaa, kun se kiipeää kaikista korkeimmillekin penkoille ja tähystää niiltä ympäröivää maailmaa. Lisäksi olemme toki treenailleet tuttuja juttuja eli leikkimistä, sivulle tulemista, istumista ja maahan menemistä sekä kosketusalustaa.
Ainoa harmittava asia tässä päivässä oli hemmetin penkkarit. Ne kun valmistautuivat meidän takapihalla (eli koulunsa pihalla) autoihin nousemiseen vaikka kuinka kauan ja mölisivät ja huusivat koko ajan. Se hirvitti pientä kelpiä, joka yritti tehdä tarpeitaan totutuille paikoille ja siksi menimmekin sisälle odottamaan rekkojen lähtöä. Olimme uudella yrityksellä samalla penkalla, kun rekat kaarsivat takaisin ja meteli oli vieläkin kovempi. Tarmo säikähti hiukan, mutta tuli luokse kutsuttaessa ja sai herkun palkaksi, nostin sen syliin ja lähdin kävelemään kotia kohti. Välillä pysähdyimme katsomaan menoa ja koitin kannustaa kelpiä reippaasti. Eikä se onneksi lukkoon mennytkään.

Huomenna mulla on taas iltatöitä, joten aamupäivällä täytyy koittaa olla aktiivinen ja saada Tarmon tarmoa puretuksi, jotta sitten mun poissaollessa jaksaisi uinailla kiltisti.

Tarmo on saanut matolääkkeensä sunnuntaina ja tiistaina mennään sitten saamaan ensimmäinen rokotus. Se tuleekin tarpeeseen, sillä su 24.2. aloitamme seuran järjestämän tavoitteellisen pentukurssin. Jännittävää!

Liikkuva lauantai, osa2

Tänään olimme taas tosi reippaita! Hallitreffit oli sovittu jo klo 10.30 ja siellä oli luvassa lisää pentuaksaa ja myös varttuneemman väen mielenvirkistysagilityä. Tarmo sai mennä taas putkea ja reippaastihan pentu menikin! Viimeisillä toistoilla käänsimme putkea jo hiukan mutkallekin ja aina yhtä iloisesti Tarmo pinkaisi siitä läpi. Pinskujen kanssa otin vain keppejä ja pari puomia, sillä huomenna on Remulla edessä vuoden ensimmäiset kisat. Muiden treenatessa Tarmo harjoitteli häkissä hiljaa olemista ja sekin sujuu jo melko mukavasti, vain pientä protestointipiippausta välillä. Myös matkoilla oli jo hiljaista sekä mennessä että tullessa.

Treenien ja kävelyjen jälkeen kävimme vielä Hannan mukana tallilla tutustumiskäynnillä. Pinserit saivat jäädä autoon ja Tarmo pääsi opettelemaan tallielämää Mimin kanssa. Tallissa oli vain yksi hevonen karsinassaan, mutta olipa paikassa muutenkin ihmettelemistä. Heppa käytiin katsastamassa sylistä, mutta muuten Tarmo tepsutteli hihnassa haistellen ja maistellen. Ei haukkunut, ei juurikaan pakitellut eikä mennyt muutenkaan lukkoon, vaan tutki innokkaasti heinien kastelua, ruokien laittoa ja karsinoiden puruja. Sitten haettiin vaariponi sisälle ja käytiin tarhojen välissä katselemassa muitakin hevosia. Hyvin sujui ja heinä ja lanta olisivat maistuneet myös ulkona.

Näitä uusia asioita sulatellessa ja palautuessa päivän reissusta onkin sitten mennyt loppupäivä ja myös alkuilta ja vasta nyt alkoi uuden ikea-rotan teurastus todenteolla.

Asemalla hengailua

Eilen ohjelmanumerossa oli juna-asemalla vierailu. Lähdin sinne Tarmon kanssa kaksistaan jo ihan siitäkin syystä, ettei ota Remusta mallia ja ahdistu kuoliaaksi. Kävelimme kymmenen minuutin matkan ja perillä otin Tarmon syliin ja kävimme ensin tutustumassa aseman sisätiloihin. Kello oli puoli neljä, joten paikalla oli mukavasti väkeä. Istuksimme sitten hetken penkillä ja Tarmo söi herkkuja kädestä. Sitten siihen syöksähti joku teinityttö ihmettelemään ja työnsi heti kättään kohti Tarmon päätä. Puuh. Pyysin häntä odottamaan ja onneksi ymmärsi kerrasta ettei tarvinnut ratakiskosta taivuttaa. Ärsyttävää tuollainen, että ollaan muka koiraihmisiä ja ekana kuitenkin hyökätään pennun päätä kohti silitysaikeissa. Tarmo otti kuitenkin herkun myös tytön kädestä ja se riitti mulle.

Seuraavaksi kävimme lipunmyynnin kautta asemalla ihmettelemässä laiturilla nököttävää junaa. Koko reissun ajan Tarmo oli sylissä, sillä halusin ottaa varman päälle, etten saa toista junakammoista koiraa. Kävimme myös availemassa junan ovia ja syömässä siinä herkkuja, jonka jälkeen Tarmo sai vielä kävellä asematunnelin erilaisia materiaaleja pitkin (ritilä, katukivet). Onnistunut reissu ja vähän väsyneempi pentu :)

Ajoituksen vaikeus

Voi kuinka hankalaa onkaan ajoittaa pinskujen lenkit ja Tarmon päikkärit. Joko väsytän sen liian aikaisin ja se ehtii vetää torkut ja virkistyä ennen kuin ehdin lenkille tai suunnittelemani väsytys ei toimikaan, vaan virtaa riittäisi kuin pienessä kylässä konsanaan juuri kun olen aikeissa sulkea sen työhuoneeseen ulkoilun ajaksi. Sama juttu kun meinaan livistää yliopistolle tai jumpalle. Nytkin sohvalla nukkuu kolme kääröä tyytyväisenä ja kun kohta yritän lähteä salille, niin eiköhän täällä ala ralli. Mutta jos jään tähän koneelle istumaan, niin hirsien vetäminen jatkuu. Hankalaa.

Pentutreeniä

Aamupäivällä lähdettiin Tarmon kanssa hallille kera Minnan ja bortsujen. Ensin pennut saivat kirmata hetken ulkona parkkipaikalla ja sitten mentiin halliin harjoittelemaan. Tarmo suunnisti päättäväisenä hallin ovea kohti ja asteli reippaasti huoltokäytävää pitkin. Se tiesi, että sisällä on kivaa.

Kannoin sisälle metallihäkin, sillä olin päättänyt, että Tarmo opettelee myös siellä olemista ja rauhoittumista edelliskerran kauhean karjumisen vuoksi. Ääneti ei häkissä oleminen sujunut nytkään, mutta paljon vienompaa oli Tarmon ääntely. Onneksi.

Tiikeriraatolelun kanssa harjoittelimme pienesti siivekkeen kiertämistä, mutta mun raajat eivät tahtoneet riittää siihen hommaan. Jatkoimme putkitreenillä, jossa Minna piti ensin Tarmosta kiinni ja minä menin putken toiseen päähän lelun kanssa. Se sujui niin hyvin, että vaikeutimme hiukan ja juoksinkin Tarmon mukana putken vierellä ja palkkasin vauhdista lelulla. Tarmo vilisti putkea hirmu reippaasti ja innokkaasti ja tajusi homman jujun niin hyvin, että viimeisillä toistoilla lähetin sen putkeen itse. Tämä onnistui myös yhden hypyn kautta (eli tyhjien siivekkeiden välistä juosten). Ja koko ajan lelu toimi palkkana :)

Lopuksi kiersimme vielä pienen lenkin kahdestaan ja tullessamme takaisin pihaan Tarmo juoksi taas hallin ovea kohti. Se olisi vielä halunnut jatkaa. Pikkukelpi tyytyi kuitenkin autoon ja häkkiin ja kotimatka sujui taas ihanan ääneti.

Liikkuva lauantai

Tänään on ollut ohjelmaa oikein urakalla. Aamulenkillä Tarmo pääsi Minnojen kelpi&bortsulauman kanssa Varjakasta meren jäälle juoksemaan. Vaikka pakkasta ei ollut paljon, niin kylmä tuuli teki kelistä tuimemman. Viime päivien lauhat kelit olivat myös nostattaneet paikoitellen vettä jään päälle ja se hankaloitti kulkemista hiukan. Aluksi Tarmo yritti olla sosiaalinen, mutta parin liian tuttavallisen tervehdyksen myötä saatu palaute sai sen palaamaan mun lähettyville. Reippaasti se kuitenkin käveli moottorikelkan jälkeä lauman mukana. Käännyttyämme kannoin Tarmoa loppumatkan, sillä väsymys ja kylmyys vaivasivat jo selvästi. Autossa ja kotona maittoikin uni.

kuva: Minna Isokoski

kuva: Minna Isokoski

Iltapäivällä menimme kaverin kanssa hallille treenaamaan agilityä. Ensiksi kiersimme metsäpolkulenkin, jonka Tarmo rallatti iloisesti irrallaan. Sitten menimme hallille, jossa Tarmo sai ensiksi leikkiä mun kanssa uudella raatolelulla. Pkkukelpi oli tosissaan leikissä mukana välillä pöristen ja innokkaasti vetäen. Halli ei jännittänyt sitä enää ollenkaan, vaan rakentaessamme rataa se tutki innokkaasti paikkoja. Tarmo pääsi tutustumaan myös putkeen ja menikin sitä pari kertaa varsin reippaasti. Viimeiseksi Tarmo sai päiväruuan putkipalkkana. Ajattelin, että tästä kaikesta pikkukelpin täytyy olla jo kovin väsynyt, mutta mitä vielä. Kaverin treenatessa ja mun ohjeistaessa Tarmo piippasi sylissä kovasti ja olisi halunnut mennä radalle mukaan. Herkut vähän hillitsivät sitä ja auttoivat keskittymään, mutta palo kentälle oli valtava. Häkkiin laittaminen aiheutti hirmuisen karjumisen, joten en viitsinyt pitää sitä siellä kauaa, vaan vapautin hiljaisuudesta. Täytynee treenata tuota häkissä olemista lisää myös muualla, sillä autossa Tarmo on jo paljon rauhallisempi. Sama olotila pitäisi saada myös muihin paikkoihin. Loppukävelyllä Tarmo jaksoi hetken vielä viipottaa mukana ja sitten väsähti selvästi. Kannoin loppumatkan kelpiäistä takin alla. Autossa veto loppui tyystin ja kotiin sain kantaa erittäin väsyneen otuksen.

Alkuillasta oli vuorossa päivän viimeinen ohjelmanumero, kun Antin sukulaisperhe saapui kylään. Kaksi alle kouluikäistä tyttölasta olivat aluksi jännittäviä, mutta pian Tarmo rentoutui ja uskalsi käydä nuuskaisemassa vieraita. Loppuvierailusta Tarmo kuitenkin leikki leluilla pienesti heidän kanssaan. Tytöt olivat myytyjä, koska Tarmo oli NIIN ihana :)

Nyt meillä nukutaan. Tarmo lempipaikallaan eteisessä mun kenkien päällä ja pinskut sohvan nurkissa. Kuinkahan saan ne lähtemään iltalenkille..

Poseerausta

Ida kävi kuvaamassa Tarmoa ja vihdoin sain kivoja kuvia :)