Maanantaina kävimme kaupunkikävelyllä, nappikaupassa ostoksilla ja stokkan lemmikkiosastolla. Viimeiseksi mainitusta Tarmo sai pari lelua ja myyjättäreltä herkkuja. Paikka oli aika jännittävä, sillä pientä piippausta piti harrastaa. Rotuaarilla sen sijaan tepasteltiin reippaasti ihmisiä ja puluja ihmetellen.
Tiistaina kävimme Tarmon kanssa kyläilemässä shelttipennun kotona. Aluksi Tarmoa vähän jännitti, sillä kyläpaikassa asusti myös iso noutajaseropi ja aikuinen shelttiuros. Alkukankeuden jälkeen leikki alkoi sujua hyvin ja pennut painivat sopuisasti keskenään. Sitten Tarmolla alkoi mennä lujaa ja pienelle sheltille se oli liikaa, se ei halunnutkaan leikkiä lohikäärmehammastelupainia kaamean kelpin kanssa. Tarmo ei tästä ollut moksiskaan, vaan tutustui paikan tarjontaan eli luihin ja lattialla oleviin leluihin ja leikki niilläkin. Kotona kelpi oli kaikkensa antaneena nukkunut monta tuntia mun ollessa pinskujen kanssa agitreeneissä. Meni ilmeisesti riehuminen jäseniin :)
Keskiviikko oli kauhean kiireinen, sillä olin yksin piskien kanssa kotona ja illaksi täytyi mennä töihin. Lisäksi Andyn kanssa piti käydä eläinlääkärissä rähmiviä silmiä näyttämässä. En siis ehtinyt Tarmon kanssa touhata juuri mitään, vaan päivän väsyttäjänä toimi tällä kertaa hihnalenkkeily pinskujen kanssa. Näin mun ei tarvinnut jättää sitä kovin monta kertaa yksin ennen iltatöihin menoa ja sain virtaa vähemmäksi. Tarmo kulkee nykyään hihnalenkeillä lähinnä mun takana ja pinserit edessä, sillä niitä ei voi päästää kulkemaan kimpassa. Muuten kaikilla menee hyppypomppuloikkahammasteluun hermot eikä lenkistä tule mitään. Toki myös mun vierellä kulkeminen on sallittua, mutta Tarmo tarjoaa ennemmin takana kulkemista ja se sopii näin alkuvaiheessa mulle. Yksin lenkkeillessä sitten vahvistetaan niitä muita paikkoja, kun ei ole liikaa liikkuvia osia paletissa.
Tänään eli torstaina meillä on ollut vapaapäivä. Mutta tietenkään meillä ei ole autoa, vaan olemme jumissa keskustassa. Pakko varmaan ruveta valmistumaan, että voidaan hommata perheeseen toinenkin auto, se mun harrastusauto! No, viihdytimme itseämme sitten niillä perinteisillä keinoilla eli aamuhihnalenkillä, Tarmon kanssa kirpparikäynnillä ja kuntosalikäynnillä sekä lumipenkkakiipeilyllä. Tuo lumipenkkakiipeily on Tarmosta huisin mukavaa eikä päätä paljon huimaa, kun se kiipeää kaikista korkeimmillekin penkoille ja tähystää niiltä ympäröivää maailmaa. Lisäksi olemme toki treenailleet tuttuja juttuja eli leikkimistä, sivulle tulemista, istumista ja maahan menemistä sekä kosketusalustaa.
Ainoa harmittava asia tässä päivässä oli hemmetin penkkarit. Ne kun valmistautuivat meidän takapihalla (eli koulunsa pihalla) autoihin nousemiseen vaikka kuinka kauan ja mölisivät ja huusivat koko ajan. Se hirvitti pientä kelpiä, joka yritti tehdä tarpeitaan totutuille paikoille ja siksi menimmekin sisälle odottamaan rekkojen lähtöä. Olimme uudella yrityksellä samalla penkalla, kun rekat kaarsivat takaisin ja meteli oli vieläkin kovempi. Tarmo säikähti hiukan, mutta tuli luokse kutsuttaessa ja sai herkun palkaksi, nostin sen syliin ja lähdin kävelemään kotia kohti. Välillä pysähdyimme katsomaan menoa ja koitin kannustaa kelpiä reippaasti. Eikä se onneksi lukkoon mennytkään.
Huomenna mulla on taas iltatöitä, joten aamupäivällä täytyy koittaa olla aktiivinen ja saada Tarmon tarmoa puretuksi, jotta sitten mun poissaollessa jaksaisi uinailla kiltisti.
Tarmo on saanut matolääkkeensä sunnuntaina ja tiistaina mennään sitten saamaan ensimmäinen rokotus. Se tuleekin tarpeeseen, sillä su 24.2. aloitamme seuran järjestämän tavoitteellisen pentukurssin. Jännittävää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti