Hyppytekniikkaa ja pentukurssin loppu

Olin lauantaina Andyn kanssa elphelpin hyppytekniikka 1 -kurssilla Muhoksella. Andy joutuu pienenä medinä (36cm) hyppimään jopa 45cm esteitä ja tekniikka on kyllä välillä ihan hukassa. Andy hyppää kaukaa, isolla kaarella ja hurjalla ilmavaralla. Ja aikaa kuluu.

Ensiksi kävimme läpi teoriaa sekä koirien rakenteesta että varsinaisesta hyppytekniikasta. Paljon ajattelemisen aihetta ja monta hyvää käytännön vinkkiä rikkaampina ryhdyimme käytännön harjoituksiin. Ensimmäisessä treenissä koira kävelytettiin lyhyessä hihnassa maassa olleiden erilaisten rimojen yli. Tarkoitus oli saada koira käyttämään jokaista jalkaa erikseen eli nostamaan ne yksitellen esteen yli. Andyn tekniikka oli hyppypomppuloikka eli useamman kerran saimme kiertää radan läpi onnistuaksemme.

Rimoja jos jonkinlaisia

Toinen harjoitus oli tasavälein olevat matalat hypyt (5kpl). Eteen vietiin palkka ja koira lähetettiin itsenäisesti hyppäämään esteitä. Andy hyppäsi innokkaasti ja nopeasti sen tekniikka parani eikä se enää loikannut liian korkealle. Kolmas treeni oli haitari, jolloin samojen viiden esteen välejä kasvatettiin aina 30cm. Tarkoituksena oli, että koira mukauttaa hyppyään ja väliaskeltaan estevälin mukaisesti. Tähän harjoitukseen Andylle täytyi laittaa paksummat rimat, jotta hahmotus helpottui.

Lopuksi saimme testata vielä dobo-pallolla tasapainottelua. Jonkunlainen jumppapallo tai puolipallo on hommattava kyllä kotiinkin, että voi treenauttaa kaikkia koiria. Ja miksei itseäänkin.

Sunnuntaina oli Tarmon viimeinen pentukurssikerta. Kurssi on ollut huippukiva ja opettavainen, joten harmittaa, että se loppuu jo nyt. Sovittiin kyllä, että treenaisimme pentuporukalla jatkossakin, edes satunnaisesti. Tällä viimeisellä kerralla teimme pistetyöskentelynä lähes kaikkea kurssilla treenattua. Agilityssä teimme putkirallattelua, siivekkeen kiertämistä, kontaktin alastuloa ja suoraa putkea. Tokopuolelta teimme puolestaan perusasentoa, istumista, maahan menemistä, kapulan pitämistä ja saavin päällä liikkumista. Pito oli meille ehdottomasti se vaikein asia, mutta sitä olemmekin treenanneet vaihtuvien hampaiden takia vähiten. Aksapuolella putket sujuivat ja samoin siivekkeen kiertäminen. Kontaktihommat vähän arveluttavat, täytyy tuumia palkkaamista. Kaiken kaikkiaan olin tosi tyytyväinen Tarmon keskittymiseen ja tekemiseen. Kertaakaan se ei lähtenyt moikkaamaan muita pentuja tai ohjaajia, vaan reippaasti teki töitä.

Virallisen osuuden jälkeen kävimme tunnin metsälenkin pentuporukalla ja olihan se taas hauskaa. Loppupäivän Tarmo olikin melkein kokonaan näkymättömissä eli nukkumassa jossain nurkassa väsymystään pois.

Viikkokatsaus

Lumet sulavat ja hampaat lentelevät! Tarmolla alkaa olla vaikeuksia löytää pissapaikkaa eli silmin havaittavaa lumikasaa mistään. Eihän talvipentu osaa muualle tarpeitaan tehdä. Kulmureista poissa on kolme, mutta yksi meni perhana katkeamaan ihan juuresta, joten sitä joudumme nyt seuraamaan. Voipi kuulemma sulaa pois tai sitten se pitää mennä poistamaan.

Aktiiviviikkomme käynnistyi oikeastaan vasta torstaina, kun kävimme aamutuimaan Oulunsalossa Minnan ja Nasun kanssa lenkillä. Myös Mess suostui leikkimään kakaroiden kanssa ja juoksutti pentuja pitkin puoliksi sulanutta metsää. Siinä tuiskeessa lähti Tarmolta ensimmäinen kulmuri. Illalla kävin Tarmon kanssa seuran nätö-treeneissä. Ja hyvä kun kävimme, sillä tuttu halli olikin jännittävä paikka, kun siellä oli enemmän koiria ja hälinää. Lisäksi tutut vetäjät saivat toimia herkkuautomaatteina, jotta pikkukelpi rohkaistuisi vieraiden seurassa ja kosketuksista. Täytyy käydä toistekin, sillä koskettaminen tuntui Tarmosta selvästi ällöttävältä jo ajatuksenakin.

Lauantaiaamuna kävimme hallilla aksaamassa ja Tarmo meni pätevänä kahden hypyn ja yhden mutkaputken rataa. Herkulla palkkaaminen ei sujunut, joten koitin varovasti leikittää. Vertahan siitä seurasi ja lisäksi kaksi kulmuria lähti (joista toinen sitten se murheenkryyni eli juuresta katkennut yksilö).

Tänään oli pentukurssilla agilityn vuoro. Treenasimme siivekkeen kiertämistä, kontaktin alastuloa, putkea sekä eilistä settiä uudelleen. Tarmo keskittyi hyvin tekemiseen, vaikka hallissa oli tuttuja pentuja. Lopuksi tehtiin lähes tunnin metsälenkki pentuporukalla. Loppupäivän Tarmo onkin sitten vedellyt sikeitä :)

Naapurissa oleva kenttä on vihdoin sulanut, joten olemme käyneet pari kertaa heittelemässä palloa ja frisbeetä siellä. Nyt pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta treenaamaankin. Seuraaminen on listalla ensimmäisenä, sillä siinä ollaan ihan lähtökuopissa vasta.

Pentukurssikuvia

siivekkeen kiertämistä

suoraa putkea

ja sitten loppulenkit..

..aussilasten kanssa..

...eli pientä painimista.

Tokoilun alkeita

Viime sunnuntaina päästiin vihdoin taas pentukurssille, kun Tarmon kaikki oireet olivat olleet jo ainakin viikon poissa. Siellä aiheena oli ruutu ja jäävät liikkeet. Käytännössä siis keskustelimme ruudun opettamisen tavoista ja ohjaajien mieltymyksistä sekä eri tekniikoiden hyvistä ja huonoista puolista ja sitten kokeilimme valitsemaamme tapaa muutaman kerran. Koska olen ihan täysi tokonoviisi, on huippua, että on heti alkuun tällainen kurssi, jossa puidaan asioita läpi tarkasti ja neuvotaan, miten pieniä osasia voi ottaa pentutreeniin mukaan. Me treenasimme ruutua kosketusalustan avulla, sillä alustaa olemme treenanneet kotioloissakin. Palkkana koitin aluksi heittää namia, mutta kivituhkapohjasta ei Tarmo tahtonut niitä hoksata, joten päädyin palkkaamaan lelulla. Heitin siis pallon, kun ensin sanoin vapauttavan kehusanan. Aluksi lähetys alustalle tapahtui läheltä ruudun etureunaa, mutta parin toiston jälkeen saatoimme ottaa etäisyyttä hiukan enemmän. Innosta soikeana viiletti pieni ruskea sekä alustalle että myös palkkapallon perään.

Jäävistä liikkeistä harjoittelimme lähinnä maahan menoa ja seisomista. Mun täytynee kaivaa jostain itselleni vihko, johon kirjoitan ylös kaikki eri käskysanat, sillä jo nyt meinaa mennä sanat sekaisin. Lisäksi kohta loppuu mielikuvitus, kun kaikki tavallisimmat sanat on jo joko kotikäytössä tai tokossa johonkin lanseerattu. On tämä vaikeaa :D

Tällä viikolla pentukurssia ei ole, sillä seura järjestää agikisat. Pinsertit pääsevät starttiviivalle molemmat kahden agiradan verran. Jipii!

Rokotusreissu ja Nallikariin tutustumista

Tänään Tarmo pääsi viimein kakkosrokotuksille. Eläinlääkäri oli Tarmolle tuttu, joten reissu meni innosta vikisten ja herkkuja napostellen. Pistostakaan ei pikkukelpi juuri huomannut pupeltamisen lomassa ja kiltisti antoi katsoa hampaat, kuunnella sydämen ja tsekata kassit. Painoa oli kertynyt 9,4kg. Passikin ostettiin, ihan vain varmuuden vuoksi.

Eilen ja tänään kävimme lisäksi Annan ja terrierien kanssa Nallikarissa kävelemässä. Tai ihmiset kävelivät ja koirat humputtelivat urakalla. Tarmo ja Ruuti painivat ja juoksivat, Remu ja Andy keskittyvät hevosenpaskan syömiseen. Myös merenjäälle uskaltauduimme pienesti piipahtamaan. On ollut luksusta, kun on ollut auto käytössä koko viikon ajan ja on voinut ajella kauemmaskin lenkkeilemään. Onneksi pääsiäiseksi on luvattu hyviä kelejä, lenkkeilyt jatkukoon :)

Aurinkoa, hankea ja pentuseuraa!

Tänään Tarmo pääsi metsälenkille ja vielä neiti Nasun kanssa. Kontaminoituneet kakarat juoksivat Oulunsalon kelkkajäljillä ja järven jäällä onnesta soikeina. Ja mikäs siinä juostessa, kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta eikä tuulikaan tuivertanut. Täydellinen kevätsää siis!

Pelmuamisen tuloksena Tarmo on nyt yläetuhampaita köyhempi ja makaa muutenkin melkoisen rentona pötkönä eteisen lattialla. Huippua, tätä lissää!

Hiljaiseloa

Juupajuu. Eipä ole ollut paljon päivitettävää, sillä olemme viettäneet hiljaiseloa ja odottaneet tautirintamalla muutoksia. Enää ei yskitä, vaan se on vaihtunut niiskuttamiseen ja myös Remu on siihen yhtynyt. Nenäpunkkilääkitys on nyt aloitettu, joten peukut pystyssä odottelen sen nyt tepsivän. Kova olisi hinku päästä treenaamaan ja treffeille.

Toka rokotuskin odottaa vielä ottajaansa, mutta hampaat ovat alkaneet putoilla sentään jo suusta. Lisäksi Tarmo on oppinut hyppäämään sekä sohvalle että sängylle. Tähän astihan se on kiivennyt molempiin. Kotona olemme treenailleet perusasentoa, hiukan seuraamisen alkeita, maahan menemistä, tunnariin tutustumista ja kosketusalustaa sekä saavin päällä liikkumista. Kaikkea tätä kuitenkin melko vähän, sillä yllätyssijaisuudet ovat vieneet multa melkoisesti mehuja.