Matkailu avartaa ja kyllä isä osaa

Nyt on maalta palattu kaupunkiin ja täytyy sanoa, että flunssasta huolimatta reissu oli onnistunut. Remu saalisti vesisateessa sen viimeisen SM-nollan heti ekalta radalta. Tokalla tuli puomin alastulovirhe ja kolmannelta puoli sekuntia yliaikaa muuten puhtaalta radalta, kun mun kunto loppui flunssan takia. Radat eivät menneet nappiin ja ohjaukset olivat paikoitellen tosi myöhässä, kun en jaksanut juosta, mutta olosuhteisiin nähden olen suorituksiin tyytyväinen. Tuomarina oli harjoittelijatuomari, joka oli suunnitellut mukavia ratoja eikä ihanneajatkaan olleet mahdottomia. Sää oli kyllä kurja koko päivän.

Koko poppoo oli mukana kisapaikalla ja se meni suhteellisen hyvin. Andy vihasi ulkoilua sateessa ja Tarmo paini aussipentu Pilkkeen kanssa mutaisella peltotiellä. Hieman Tarmoa jännitti vieraat ihmiset ja niille piti varoitukseksi haukkua, jos tulivat liian lähelle. Näyttää mörköilyvaihe nousevan muutenkin, sillä kotonakin pitää ilmoittaa epäilyttävistä äänistä aiempaa enemmän. Samoin korvat ovat olleet välillä totaalisen hukassa. Lisää treeniä siis!

Meidän seuralta puuttuu kokonaan alkeishyppyinä toimivat bumperit ja tietenkin ne pitää nyt saada, jotta voin ruveta Tarmon kanssa treenailemaan erilaisia ohjauskuvioita. Ja koska isä osaa, niin ongelma ratkesi reissussa. Viemäriputki sai uuden elämän agilityesteinä. Sain myös sovitut lypsinkumitoimituksen ja pikkukelpi oli uusista lelupalkoistaan hyvinkin otettu. Suurena älynväläyksenä punoin noihin lyhyisiin kumeihin matonkuteista varren, jotta siitä olisi helpompi pitää kiinni ja se toimi tosi hyvin! Uusi suosikkipalkka on syntynyt :)