Gradu makaa vihdoin tarkastajien pöydällä, joten nyt kai sitä olisi vihdoin aikaa myös blogin päivittämiseen. Tarmo ehti täyttää jo kokonaisen vuodenkin marraskuun lopulla ja minä vain hautauduin kirjapinon ja tuskaisen tiedoston syövereihin. Tai no. Täytyy myöntää, että kai se isoG olisi tullut valmiiksi aiemmin, jos en olisi aina livahtanut metsälenkeille tai treenaamaan.
Mitäpä me sitten olemme treenailleet? Tarmon agilityhommat tuntuvat nyt jotenkin seisovan, sillä emme valitettavasti ole päässeet viikkoryhmiin mihinkään. Toki olemme käyneet hallilla yksin treenailemassa ja lisäksi Tarmo on saanut tuurailla välillä Remua maanantain OKK:n ryhmässä. Ja yksittäisiä treenikertoja olemme käyneet myös Activella, mutta iltatyöläisen arki ei ole helpoin mahdollinen yhdistelmä ostohankintoja ajatellen.
Mutta selitykset sikseen ja varsinaiseen treenaamiseen. Kepit ja kontakteista keinu ovat eniten kesken, mutta muut esteet alkavat olla tuttuja. Rimoja pitäisi ruveta hilaamaan pikkuhiljaa ylemmäs. Palkkaamista olen koittanut siirtää jonkun muun käsiin heitettäväksi tai maahan odottamaan. Tarmo keskittyy tosi kivasti ja tekee töitä innokkaasti ollen oikein pätevä pikkukelpi. Tokossa olemme onnekkaampia ja olemme OKK:n alo-avo -ryhmässä. Porukka oli syksyn alussa hirvittävän paljon edempänä kuin me, mutta tasaisesti olemme saaneet niitä kiinni omien taitojen parantuessa koko ajan. Toki olemme junnuja siinä sakissa, varsinkin kun en itse osaa edes kääntyä seuraamisessa, mutta alokasluokan liikkeen palaset alkavat olla jo paikoitellen kivoja. Tai niin ainakin tällä suurella tokokokemuksella luulen.
Pakkanen ja kunnon talvi odottavat vielä tuloaan. On pelkkää kylmää, märkää, pimeää ja liukasta. Pinserisedät ovat tyytyväisiä, kun noloja pukuja ja pipoja ei ole vielä tarvinnut kaivaa esiin, mutta sisäiset ilmanpainemittarit kertovat kyllä koska ulkona sataa eikä kannata nousta sängystä ulos ollenkaan. Andy on toipunut hyvin ja kulkee muun lauman mukana sujuvasti.
