Kesä meni kohisten

Tämä kesä on mennyt tiiviisti treenatessa. Otin agilityssä missioksi kaksi K:ta eli kepit ja kontaktit kuntoon. Kepeissä Tarmo on edistynyt hurjasti, sillä olen voinut kaventaa kujan jo ihan suoraksi ja siirtyä vähitellen oikeisiin keppeihin ja laittaa ne osaksi rataa. Avokulmat ovat vielä haastavia ja T saattaa mennä sisään tokasta tai kolmannesta välistä, joten niitä täytynee treenata vielä lisää kujilla.

Keppien edistymisestä rohkaistuneena ilmoitin Tarmon hypärille oman seuran iltakisoihin heinäkuun lopussa. Jännitti ihan hurjasti! Kelpi oli kyllä pätevänä ja suoritti rataa keesi pystyssä :) Ja nollahan sieltä debyyttikisasta tuli! Ensimmäinen merkintä kisakirjaan on siis tosiasia. Kisakuume ei ainakaan tuosta startista pienentynyt, päin vastoin.

Ja jotta sitä kuumetta voisi lievittää kunnolla, täytyy ne kontaktit saada kuntoon. Puomi ja A-este toimivat jo radallakin moitteetta, mutta keinu tuottaa edelleen päänvaivaa. Tällä hetkellä olemme kolmostasolla eli kaksi kertaa pitäisi sitä vielä nostaa ennen kuin olemme kisakeinun tasolla. Tarmo tekee keinua innokkaasti, mutta on yhä herkkä epäonnistumisille. Koitankin pitää pään kylmänä ja tehdä vain pari hyvää toistoa hyvällä vireellä. Ja uskoa siihen että hiljaa hyvä tulee.

Heinäkuun helteet hidastivat treenaamista ja vaikkei varsinaisesti kesän agendaan kuulunutkaan uimakoulu, niin helteet leipoivat Tarmosta huomaamatta vesipedon. Joki, uimamontut ja meri. Kaikki on testattu ja hyviksi havaittu.

Tarmo oppi uimaan!

Keskiviikkona kävimme Kiimingin Vesipedossa ihka ensimmäistä kertaa. Mukaan polskuttelureissulle lähtivät Tarmon lisäksi siskolikka Hekla ja samaan laumaan kuuluva setteri Pihka sekä omistajansa Krista. Tytöt ovat konkareita ulkouimareita, mutta Tarmoa en onnistunut viime kesänä houkuttelemaan uimahommiin kunnolla. Epäilin siis, että tokkopa se altaassakaan suostuu pulikoimaan. Alkusuihkuttelut olivat kelpin mielestä inhottavaa puuhaa eikä liivien pukeminenkaan suosikkihommiin kuulunut, mutta mukisematta molemmat askareet tuli hoidettua ja päästiin varsinaiselle allasosastolle.

Eipä tahtonut Tarmo aluksi mennä veteen lainkaan ja jouduin uimaliivien kahvasta aika pontevasti ohjaamaan sen uimaan. Alkujärkytyksestä ja muutamasta autetusta ringistä selvittyään Tarmo hoksasi juonen ja haki varsin innokkaasti lelua altaan toisesta päästä. Se ui rauhallisesti ja nopeasti ja sai kehuja uintitekniikastaan. Myös tytöt nauttivat uintipuuhasta valtavasti ja tästä intaantuneina varasimme uuden uintiajan ensi viikolle.

Reissun lopuksi omistajat kävivät vielä juoksemassa Kiimingin ABC-aseman ympäri :)

Treenihehkutusta

Pääsimme Tarmon kanssa Activelle mölliryhmään loppukevääksi, joten aksaaminen muuttuu vihdoin säännöllisemmäksi! Olen kaivannut suunnattomasti päältä katsojaa, joka huomauttaisi minun virheistäni ja joka neuvoo uusiin kelpituuliin etten huomaamattani tekisi samoja virheitä kuin pinsereiden kanssa. Etenkin keinun ja puomin kanssa tarvitsin ja tarvitsen vinkkejä ja tuntuu, että olen niitä myös saanut. A-este onkin jo hyvällä mallilla ja samoin nuo kontaktien kakskakkosten tarjoamiset, mutta muu tökkii vielä. Mutta hitaasti hyvä tulee, siihen uskon ja luotan. Okk:n agitreeneissäkin Tarmo saa nyt tuurata Remu-setää, sillä viime viikolla tuntui, ettei setämies nähnyt kunnolla ja kääntyili mutkaputkissa jopa takaisin. Pimeähkö kuplahalli ja kaihi eivät ole hyvä yhdistelmä :/

Activella treenasimme viikonloppuna välistävetoja ja täytyy sanoa, että paljon ripeämpi saan olla liikkeissäni jatkossa :D Remua ja Andyä on pitänyt odottaa kovin pitkälle takaisin vedettäessä tai muuten ovat lukeneet seuraavan hypyn takaakierroksi, mutta maksikoira ei onneksi puikahda taakse niin helposti. Okk:lla treenasimme eilen vekkaamista ja se sujui Tarmokkeelta oikein pätevästi, kunhan ohjaaja muisti pitää kädet kurissa. Tänään onkin vuorossa tokoa ja sitten loppuviikko otetaankin iisimmin.

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Gradu makaa vihdoin tarkastajien pöydällä, joten nyt kai sitä olisi vihdoin aikaa myös blogin päivittämiseen. Tarmo ehti täyttää jo kokonaisen vuodenkin marraskuun lopulla ja minä vain hautauduin kirjapinon ja tuskaisen tiedoston syövereihin. Tai no. Täytyy myöntää, että kai se isoG olisi tullut valmiiksi aiemmin, jos en olisi aina livahtanut metsälenkeille tai treenaamaan.

Mitäpä me sitten olemme treenailleet? Tarmon agilityhommat tuntuvat nyt jotenkin seisovan, sillä emme valitettavasti ole päässeet viikkoryhmiin mihinkään. Toki olemme käyneet hallilla yksin treenailemassa ja lisäksi Tarmo on saanut tuurailla välillä Remua maanantain OKK:n ryhmässä. Ja yksittäisiä treenikertoja olemme käyneet myös Activella, mutta iltatyöläisen arki ei ole helpoin mahdollinen yhdistelmä ostohankintoja ajatellen.

Mutta selitykset sikseen ja varsinaiseen treenaamiseen. Kepit ja kontakteista keinu ovat eniten kesken, mutta muut esteet alkavat olla tuttuja. Rimoja pitäisi ruveta hilaamaan pikkuhiljaa ylemmäs. Palkkaamista olen koittanut siirtää jonkun muun käsiin heitettäväksi tai maahan odottamaan. Tarmo keskittyy tosi kivasti ja tekee töitä innokkaasti ollen oikein pätevä pikkukelpi. Tokossa olemme onnekkaampia ja olemme OKK:n alo-avo -ryhmässä. Porukka oli syksyn alussa hirvittävän paljon edempänä kuin me, mutta tasaisesti olemme saaneet niitä kiinni omien taitojen parantuessa koko ajan. Toki olemme junnuja siinä sakissa, varsinkin kun en itse osaa edes kääntyä seuraamisessa, mutta alokasluokan liikkeen palaset alkavat olla jo paikoitellen kivoja. Tai niin ainakin tällä suurella tokokokemuksella luulen.

Pakkanen ja kunnon talvi odottavat vielä tuloaan. On pelkkää kylmää, märkää, pimeää ja liukasta. Pinserisedät ovat tyytyväisiä, kun noloja pukuja ja pipoja ei ole vielä tarvinnut kaivaa esiin, mutta sisäiset ilmanpainemittarit kertovat kyllä koska ulkona sataa eikä kannata nousta sängystä ulos ollenkaan. Andy on toipunut hyvin ja kulkee muun lauman mukana sujuvasti.