Andy halvaantui keskiviikkona 28.8.13 Tarmon kanssa painiessaan ja siitä alkoi tässä perheessä kokonaan uudenlainen vaihe.
Oulun Akuutissa Andy sai ensiavun (kipulääkkeet ja lastoitus) ja koira kuvattiin röntgenissä. Viides kaulanikama oli noussut pois paikoiltaan ja myös nelonen oli siirtynyt vaakatasossa linjasta. Kaikissa jaloissa oli syväkiputunto tallella ja oikeaa etujalkaa lukuunottamatta myös asentotunto. Eläinlääkäri konsultoi Aistin neurologia ja ainoa vaihtoehto tällaisessa vammassa oli kuulemma leikkaus ja sekin onnistuisi ainoastaan siinä tapauksessa, että hermot eivät olisi katkenneet. Hermojen lopullinen kunto puolestaan pystyttäisiin toteamaan ainoastaan magneettikuvissa (toki nuo kipu- ja asentotunnot antoivat vähän toivoa) eikä kuviin Oulussa näin nopealla varoitusajalla päässyt. Jouduimme siis tekemään päätöksen Andyn kohtalosta hyvin vähäisin tiedoin.
Päädyimme siihen, että Antti lähtee yöllä ajelemaan Andyn kanssa kohti Helsinkiä ja teemme lopullisen päätöksen vasta magneettikuvien ja neurologin lausunnon perusteella. Ja kerrankin meillä oli onni matkassa! Kuvista selvisi, että hermot olivat ehjät ja kaulanikamat olivat palautuneet paikoilleen. Leikkausta ei siis tarvittu ja ennuste olisi hyvä. Toki traumasta oli jäänyt jonkinlaista rojua selkäytimeen, mutta neurologin mielestä leikkaus olisi suurempi riski, joten jätimme suosiolla leikkauspöydän välistä ja jäimme jännityksellä odottamaan mahdollista toipumista.
Andy oli tyyni ja rauhallinen. Lääkitys oli ensimmäisinä päivinä kova (mm. kipulaastari) eikä tarpeiden tekemisestä tahtonut tulla mitään. Ruoka sen sijaan maittoi koko ajan ja vettäkin joi ruiskusta. Tuo tarpeiden tekeminen tuottikin sitten murhetta oikein urakalla, sillä Andyä piti katetroida ja pissanäytteestä löytyi kiteitä ja tulehdus. Aloin olla jo todella huolestunut, kun vielä sunnuntaiaamunakaan nyt jo hiukan kävelemistä yrittävä Andy ei saanut vieläkään pissattua. Kipulaastari poistettiin sunnuntaina puolen päivän aikaan ja jo muutaman tunnin päästä Andy sai pissattua. Se oli ilmeisesti ollut niin kännissä ettei ollut osannut asiaa aiemmin toimittaa :D En olisi ikinä uskonut, kuinka helpottunut ihminen voikaan olla omatoimisesti tarpeitaan tekevästä koirasta!
Tuosta sunnuntaista alkoi nopea toipuminen. Andy alkoi kävellä joka päivä paremmin. Toki aluksi piti tukea ja kannatella, sillä jo pelkkä lastan paino oli toipilaalle raskas taakka. Oikea etujalka oli selvästi muita heikompi ja väsyessään kääntyi helposti kämmenpuoli maata vasten. Kävimme fysioterapeutilla saamassa ohjeita ja neuvoja ja saipa Andy pari akupunktioneulaakin itseensä. Selviä toipumisen merkkejä olivat jalan nostamiset, itsensä ravistelu ja haukkumisen aloittaminen.
Nyt on kohta neljä viikkoa kulunut onnettomuudesta ja torstaina menemme röntgenkuviin, jotta saamme tietää, mikä on seuraava askel.
