 |
Juhannusta viettämässä  |
Kelpipojan ja pinskusetien elämää
lauantai 29. kesäkuuta 2013
Kesäterveiset
perjantai 21. kesäkuuta 2013
SM-kisojen jälkeen
Juhannusaatto kaupungissa kera koirien, joten nyt on aikaa kirjoittaa muutama sana Kirkkonummen karkeloista.
Lähdimme reissuun jo torstaina ja kävimme nukkumassa yhden yön vanhempieni luona Pohjanmaalla. Perjantaina ajelimme suoraam Kirkkonummelle lämmittelykisojen agiradalle. Vettä satoi melkoisesti, joten en odottanut suurta menestystä, vaan lähinnä tutustumista pohjaan, kisapaikkaan ja järjestelyihin. Rata oli profiililtaan mukava eikä ihanneaikakaan ollut paha. Rimat olivat tietysti maksimikorkeudessa viikonlopun kisoja varten. Remu kulki pitkästä automatkasta ja sateesta huolimatta melko mukavasti..puomille asti. Alasmeno-osion puolessa välissä Remu kuitenkin pysähtyi ja nosti kuononsa kohti taivasta. Ilmavainun ja totaalisen pysähtymisen takia tulokseksemme tuli hieman yliaikaa.
Lauantain joukkueradalle olin saanut mahdollisimman helpon lähtöpaikan eli olimme joukkueemme toisia. Ensimmäinen koirakkomme hylkääntyi kuitenkin, joten paineet kasvoivat yllättäen. Lähdin radalle tavoitteenani tulos, jotta joukkue olisi mukana kisassa. Rata meni lähes suunnitelmien mukaan, kunnes tulimme eiliselle puomille. Sieltä Remu loikkasi kontaktivirheen verran ja se sai pasmani hiukan sekaisin. Seuraava vääntöpaikka oli kepeillä, jossa jouduin taistelemaan koiran oikeaan aloitusväliin. Luulin jo, että saimme siitä toisenkin vitosen, joten maalissa koin positiivisen yllätyksen, kun saldomme olikin vitosen lisäksi ainoastaan vähän yliaikaa. Kaksi muuta joukkuetoveria tekivät nollat, joten sijoituksemme oli lopulta 11/61. Radan haasteellisimmat paikat olivat putkien päät, joissa moni koirakko hylkääntyi.
Sunnuntain hypäri oli Pajarin Tuomon käsialaa eikä ihanneaika ollut tiukka. Sen sijaan radalla oli paljon kieputusta ja ohjaamista vaativia kohtia. Meille siis passeli rata, sillä nopeus ei ole meidän valttia. Ikävä kyllä Remu tiputti ensimmäisen riman, joten siinä meni meidän toiveet finaalipaikasta. Koska tämä kisa oli meidän viimeinen SM-kisamme, päätin, etten anna yhden riman pilata sitä, vaan painelemme radalla sopivasti tosissaan. Ja puhdas nollahan siitä tuli ja ihanneaikakin alittui!
Tarmo hengasi kisapaikalla turistipentuna koko viikonlopun. Yllättävän hienosti pentu jaksoi olla häkissä ja autossa rauhassa ja ihmisvilinässäkin kulki hyvin arvosanoin. Kasvattajaa, Hinku-äitiä, Huuma-tätiä ja Kasku-siskoakin näimme ensimmäisen kerran sitten luovutuksen.
Maanantaina Tarmo pääsi omiin pentuagitreeneihin ja olihan se onnellinen pikkukelpi silloin. Energiaa kun oli kerääntynyt vaikka muille jakaa viikonlopun kisareissulla.
Lähdimme reissuun jo torstaina ja kävimme nukkumassa yhden yön vanhempieni luona Pohjanmaalla. Perjantaina ajelimme suoraam Kirkkonummelle lämmittelykisojen agiradalle. Vettä satoi melkoisesti, joten en odottanut suurta menestystä, vaan lähinnä tutustumista pohjaan, kisapaikkaan ja järjestelyihin. Rata oli profiililtaan mukava eikä ihanneaikakaan ollut paha. Rimat olivat tietysti maksimikorkeudessa viikonlopun kisoja varten. Remu kulki pitkästä automatkasta ja sateesta huolimatta melko mukavasti..puomille asti. Alasmeno-osion puolessa välissä Remu kuitenkin pysähtyi ja nosti kuononsa kohti taivasta. Ilmavainun ja totaalisen pysähtymisen takia tulokseksemme tuli hieman yliaikaa.
Lauantain joukkueradalle olin saanut mahdollisimman helpon lähtöpaikan eli olimme joukkueemme toisia. Ensimmäinen koirakkomme hylkääntyi kuitenkin, joten paineet kasvoivat yllättäen. Lähdin radalle tavoitteenani tulos, jotta joukkue olisi mukana kisassa. Rata meni lähes suunnitelmien mukaan, kunnes tulimme eiliselle puomille. Sieltä Remu loikkasi kontaktivirheen verran ja se sai pasmani hiukan sekaisin. Seuraava vääntöpaikka oli kepeillä, jossa jouduin taistelemaan koiran oikeaan aloitusväliin. Luulin jo, että saimme siitä toisenkin vitosen, joten maalissa koin positiivisen yllätyksen, kun saldomme olikin vitosen lisäksi ainoastaan vähän yliaikaa. Kaksi muuta joukkuetoveria tekivät nollat, joten sijoituksemme oli lopulta 11/61. Radan haasteellisimmat paikat olivat putkien päät, joissa moni koirakko hylkääntyi.
Sunnuntain hypäri oli Pajarin Tuomon käsialaa eikä ihanneaika ollut tiukka. Sen sijaan radalla oli paljon kieputusta ja ohjaamista vaativia kohtia. Meille siis passeli rata, sillä nopeus ei ole meidän valttia. Ikävä kyllä Remu tiputti ensimmäisen riman, joten siinä meni meidän toiveet finaalipaikasta. Koska tämä kisa oli meidän viimeinen SM-kisamme, päätin, etten anna yhden riman pilata sitä, vaan painelemme radalla sopivasti tosissaan. Ja puhdas nollahan siitä tuli ja ihanneaikakin alittui!
Tarmo hengasi kisapaikalla turistipentuna koko viikonlopun. Yllättävän hienosti pentu jaksoi olla häkissä ja autossa rauhassa ja ihmisvilinässäkin kulki hyvin arvosanoin. Kasvattajaa, Hinku-äitiä, Huuma-tätiä ja Kasku-siskoakin näimme ensimmäisen kerran sitten luovutuksen.
Maanantaina Tarmo pääsi omiin pentuagitreeneihin ja olihan se onnellinen pikkukelpi silloin. Energiaa kun oli kerääntynyt vaikka muille jakaa viikonlopun kisareissulla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)